Klaus Mäkelä

Conductor & Cellist

Reviews

(In English, Finnish, Swedish)

HELSINGIN SANOMAT (31.01.2016)
"Nuori Klaus Mäkelä on suuri kapellimestarikyky
Debyytti Tapiola Sinfoniettan edessä säteili luontaista auktoriteettia. 

Orkesterin edessä Mäkelässä on luontaista auktoriteettia. Hänen kapellimestarin ja muusikon taitonsa ovat niin vahvat, että hänen on ilmeisen helppo saavuttaa muusikoiden luottamus.

Mäkelä säteilee ”energiaa, kestävyyttä ja elämänhallintaa” ja viihtyy parrasvaloissa. Toisin sanoen hänessä on ominaisuuksia, joita työelämässä vaaditaan nykyään johtajilta kahden johtamistaidon asiantuntijan, professoreiden Janne Tienarin ja Susan Meriläisen mukaan. Yhtä lailla nämä bisnesalan vaatimukset pätevät myös orkesterinjohtamiseen.

Mäkelä aloitti konsertin kahdella kepeän viihteellisellä teoksella, Anton Arenskin Tšaikovski-variaatioilla ja Tšaikovskin Mozartianalla. Mäkelä antoi niissä näytteen hienosta vivahde-, rytmi- sointi- ja fraseeraustajustaan. Tunteikkuus yhdistyi eleganttiin leikkisyyteen.

Mäkelä johtaa määrätietoisin, eteenpäin suuntautuvin ottein. Eleet ovat usein suuria ja innostavia, mutta myös tarkkoja, eivät huiskintaa. (...)

Tšaikovskin sarjassa Mäkelä tarttui nopeasti dramaattisiin käänteisin ja väläytteli temperamentikkuutta.

Leikittelevän alun jälkeen Mäkelä toi esiin vakavan puolensa Dvořákin hartaan kauniissa Raamatullisissa lauluissa. Hän käytti hyväkseen kaikki orkesterin melko rajalliset väritysmahdollisuudet. "



AAMULEHTI (17.09.2016)

"Kapellimestari Klaus Mäkelä, 20, äkkiä takaisin Tampereelle – Hän on huippulupaus! 

Se oli kahden kulttuuriuutisen konsertti: Klaus Mäkelä, 20, on fantastinen kapellimestarilupaus. Perulainen Jimmy López, 37, taas on huima säveltäjäkyky.

Mäkelä inspiroi perjantaisella vierailullaan Tampere Filharmonian soittamaan Lópezin Perú Negron aivan loistavalla hehkulla ja tarkkuudella.

Mäkelällä on Esa-Pekka Salosen lailla kirkas lyöntitekniikka, jolla hän ilmaisi selkeästi kappaleen jännittäviä rytmejä ja täyteläisiä sointeja.

Toisen mestarin Gustavo Dudamelin Mäkelä toi mieleen kyvyllään saada rytmit ja sointivärit iloitsemaan avoimesti ja rennosti. Harvoin olen hymyillyt konsertissa yhtä paljon kuin tämän yhden kappaleen aikana! (...)

Orkesteri antoi musiikille tismalleen oikeanlaisen sykkeen, jossa myös tauot puhuivat paljon. Täysosuma! (...)

Tapa, jolla Mäkelä tulkitsi Claude Debussyn hienostuneen Images-sarjan kertoo paljon hänen persoonastaan ja asenteestaan. Mäkelä ei lähtenyt tekemään Imagesin vaihtelevista tunnelmista mitään tajunnan räjäyttävää tulkintaa, vaan hän luotti musiikin puhuttelevuuteen. Teatraalisuus pois, noudata partituuria uskollisesti, oli esityksen viisas päälinja.

Mäkelän näkemys muovasi kolmen erillisen kappaleen sarjasta yllättävänkin yhtenäisen teoksen, jossa osien erot olivatkin nyt saman vision erilaisia valotuksia. Jopa värikäs Ibéria-osa pysyi nyt osana kokonaisuutta! (...)

Ilta oli joka tapauksessa Mäkelän valtavan musikaalisuuden ja ammattitaidon kisällinäyte. Hänet pitää kutsua Tampere Filharmonian eteen takaisin pikimmiten."





GÖTEBORGS-POSTEN (29.04.2016)

"Dirigent för denna konsert är den unga finländaren Klaus Mäkelä, blott 20 år gammal. Att han är osedvanlig begåvning, med en speciell känsla för musikens storform, visar sig i orkesterns framförande av Rachmaninovs andra symfoni. Den finns en spänstighet i attacken och Mäkelä lyfter verkligen fram de olika accenterna, själva kontrastverkan mellan känsloutspel och innerligen. 

Så levande och rörligt spelat."



HELSINGIN SANOMAT (27.05.2017)

"Klaus Mäkelän johtama korkeatasoinen esitys hehkui värikylläisenä, milloin huumaantuneena luonnonpalvontana, milloin tuskaisena kaipuuna. Nuori Mäkelä vakuutti oopperakapellimestarikyvyillään."



HUVUDSTADSBLADET (30.01.2016)

"Extraordinär begåvning

Klaus Mäkelä är en extraordinär begåvning som kommer att gå långt.

Allra skojigast var det dock att beundra vår senaste stjärna på den inhemska dirigenthimlen, blott nittonårige Klaus Mäkeläs avslappnat förtroendeingivande insats på podiet. Tapiola Sinfonietta-debuterande Mäkelä är helt klart en extraordinär begåvning, som av allt att döma lyckas kanalisera sin betydande musikaliska uttrycksvilja på ett konstruktivt sätt.

Mäkelä, som även är en av våra bästa unga cellister, har en tilltalande plastik och kommunikationen med orkestern föreföll fullkomligt mödolös. Det är givetvis vanskligt att dra några desto mer långtgående slutsatser om Mäkeläs verkliga kapacitet på basis av en konsert och utan att ha följt med repetitionsarbetet, men en kvalificerad gissning är ändå att den här killen kommer att gå långt. Mycket långt. "



KYMEN SANOMAT (07.10.2016)
"Nuori komeetta sähköisti orkesterin
Maamme musiikkikoulutusjärjestelmä on tuottanut lukuisia kansainvälisestikin menestyneitä kapellimestareita. Uusin tulokas on 20-vuotias Klaus Mäkelä, jonka sädehtivä lahjakkuus ja määrätietoisuus valloittivat yleisön Kymi Sinfoniettan konsertissa. Hän maalailee tuntemuksiaan rohkeasti saaden orkesterin antamaan parastaan. Mäkelän työskentelyä siivittävät sävelkielen keskittyneisyys ja musiikillisen ilmaisun puhtaus. 
Uuno Klami -sävellyskilpailussa palkittu Sauli Zinovjevin Gryf on voimaa uhkuva teos. Sen ilmaisuskaalan Klaus Mäkelä nosti esiin tarkkavaistoisella työskentelyllään. Tehokkaasti nyanssien ääripäitä hyödyntävä tulkinta nousi ajoittain korvia ravistelevaksi vyörytykseksi, jossa salin akustiset rajoitteet tulivat vastaan. 
Aulis Sallisen Don Juanquixoten yölliset tanssit sellolle ja orkesterille liikkuu huumorin ja rytmisen iloittelun maisemissa. Sen sellosolisti Klaus Mäkelä osoitti instrumenttinsa vahvaa hallintaa. Kuulijoita innostava teos sisälsi vaikutteita muun muassa Toivo Kärjen tangosta. 
Solistin tarmokkaat pyrähdykset loivat intensiteettiä yöllisiin seikkailuihin, joista orkesteri selvisi ilman kapellimestaria kunnialla. 
Slaavilaista hehkua tarjottiin Anton Arensky Variaatioissa Tsaikovskin teemasta jousiorkesterille. Sen estottoman vuolaana virtaava melodiikka sädehti selkeänä. Mäkelän elastinen liike ja laaja ilmeitys peilautuivat orkesteriin soinnillisena herkkyytenä. 
Sergei Prokofievin Klassisessa Sinfoniassa nro 1 D-duuri Mäkelän draaman vaisto pääsi oikeuksiinsa. Avausosan viehättävä keinunta ja energia vaihtuivat hitaan osan yksinkertaiseen koruttomuuteen. Gavotin ryhdikäs painokkuus ja finaalin vastustamattoman kirpeä taidokkuus kirkastuivat Klaus Mäkelän voitokkaassa otteessa"


HELSINGIN SANOMAT (13.03.2016)
"Kapellimestarikomeetta Klaus Mäkelä leikkimielisenä

Kirjava kavalkadi vaati Mäkelältä ketterää joustavuutta ja nopeaa reagointikykyä. Tarvittiin myös paljon leikkimieltä, jota nuoresta miehestä ei puutu. 

Mäkelän taitojen paras mittari oli Stravinskyn räiskyvä Petruška-sarja marionettimaisine rytmeineen ja kohtauksineen. Mäkelä saavutti nopeasti iskevän varmuuden ja johdatteli HKO:ta äkkinäisistä rytmi- ja tempovaihdoksista toiseen. Samalla sätkyttelevään markkinahumuun syttyi iloisen räikeää värikkyyttä ja hiven myös demonisuutta.

Konsertti alkoi Klamin sävelrunolla Lemminkäisen seikkailut saaressa. Mäkelä maalasi sointia karheaksi ja teräväksi, mikä teki jännittävän primitivistisen säväyksen. 

(...)  Mäkelä sai musiikin virtaamaan alkuvoimaisena, hurjiin lyömäsoitinjäristyksiin huipentuvana sointilaavana."



RONDO CLASSIC (12.03.2016)

"Mäkelä johti loistokkaan itsevarmasti ja väkevästi mutta samalla siron hallitusti. Klamin pienoisruno Lemminkäisen seikkailut saaressa purskahteli tyyliteltyä alkuvoimaa, ja Stravinskin Petrushka-baletissa erottuivat markkinahumun ja groteskin nukkemaailman limittyvät kerrokset. HKO:n puhaltajat nautiskelivat kamarimusiikillisissa osuuksissa ilmeikkäästi. Mäkelän elekielen tekninen, suorastaan tanssillinen taituruus ihastutti (...) "




ETELÄ-SUOMEN SANOMAT (22.09.2017)

"Klaus Mäkelä näytti taitonsa Lahdessa

Mäkelä on ilmoittanut Mozartin suosikkisäveltäjäkseen ja korostanut haastatteluissa partituurin täydellisen sisäistämisen tärkeyttä. Tämä kuului pitkänhuiskean kapellimestarin kirkkaissa, selkeissä iskuissa.

Mäkelä johti teoksen (Schumann: Sinfonia nro 4) hurjiin korkeuksiin, osoittaen olevansa alati kasvavan maineensa arvoinen virtuoosi.

Klaus Mäkelä lunasti suuret odotukset torstaina Sibeliustalossa."




TURUN SANOMAT (28.03.2015)
"Nuorella miehellä on näkemystä
Yhden jos toisenkin huippusoittajan on nähty tarttuvan tahtipuikkoon, vaikka kaikille  orkesterinjohto ei olisikaan se luontevin tapa ilmaista itseään. Mutta Turun sellokilpailussa loistaneesta Klaus Mäkelästä voi jo nyt todeta: tässä on aito kapellimestari. 19-vuotias lahjakkuus esiintyi torstai-iltana luontevasti niin Turun filharmonikkojen johtajana kuin solistinakin. (...)
Pjotr Tshaikovskin virtuoosiset Rokokoo-muunnelmat yllyttivät hänet varsin vetävään tulkintaan. Mäkelän johtotähtenä on koko ajan vahva taiteellinen visio, joka hetkittäin vie hänet soittotekniikkansa riskirajoille. Hyvä näin, sillä ei taiteilijanuransa nousukiidossa olevalta nuorukaiselta ole varmistelutulkintoja tultu kuulemaan. Napakasti soittanut TFO ei kaivannut erillistä kapellimestaria, siitä pitivät Mäkelän täsmälliset nyökkäilyt sekä konserttimestari Juha-Pekka Vikmanin rautainen auktoriteetti huolen.  (...)
Toinen puoliaika olikin sitten yhtä juhlaa, pääosassa Igor Stravinskyn huikea nuoruudentyö Tulilintu. (...)
Nuori mies oli yhtä musiikin kanssa. Kuningas Kashtshein hornantanssin askeleet sivalsivat kuin piiskaniskut ja Kehtolauluun löytyi ihanan tuudittava pulssi. Turun filharmonikot ylsivät parhaimpaansa niin ilmaisuvoimaisten puhallinsoolojen kuin hehkuvan yhteissoinnin saralla. "


ÅBO UNDERRÄTTELSER (29.10.2016)
"En stor dirigentbegåvning i aktion
Viktigast var att tolkningen höll så bra: detta är stor dirigentmusik, och man märkte att symfonin är viktig för den 20-årige dirigenten, och det var den tydligt också för publiken. Efter den förlösande stämning som följer den attack-inledda långsamma delen sätter ett glatt tema igång som håller också i de stormiga väderyttringar som ännu återstår. Stegringen på slutet blev just såpass magisk som den ibland kan bli, och bravoropen hördes från många håll. Vällkommen tillbaka snart, Klaus Mäkelä, med ett lika intressant program som detta!"


TURUN SANOMAT (22.02.2014)
"Vain 18-vuotias Klaus Mäkelä otti Dvorakin sellokonserton haltuun täysin suvereenisti, soveltaen torstain kolmesta konserttosolistista ehkä laajinta dynaamista skaalaa. (...)
Klaus Mäkelän Fagerlund-esitys taas ilahdutti selkeydellään ja sai minut jo varovaisesti asettelemaan nuorukaisen harteille suosikin viittaa."


ÅBO UNDERRÄTTELSER (28.03.2015)
"Den nittonårige cellisten (Klaus Mäkelä) visade en förtroendeingivande kompetens som dirigent i Igor Stravinskys orkestersvit ur baletten ”Eldfågeln”. Det här är ju orkestergymnastik i högsta klass där det gäller för både dirigent och orkester att visa musklerna. Klaus Mäkelä, som lär ha studerat orkesterdirigering för Jorma Panula redan som tolvåring, visade sig ha de behövliga musklerna, dirigerade inspirerande med tydliga slag och fullständig kontroll i den färgsprakande och rytmiskt kapriciösa musiken. Orkestern svarade alert och energiskt och den fulltaliga publiken var helt såld."


RESMUSICA (03.07.2014)
"Gubaidulina’s score provided ample opportunity to showcase cellist Klaus Mäkelä’s formidable talents: the controlled swells of the opening, the clearly defined rapid pizzicato passages, and the sustained intensity during the broad ascending lines. Janne Valkeajoki’s confident bayan playing provided a colorful foil to the cello."


KESKIPOHJANMAA (08.09.2015)
"Kapellimestari Klaus Mäkelän inspiroidut luonnehdinnat illan teoksista herättivät odotuksia, jotka sitten konsertissa lunastettiin.

Joonas Kokkosen Sinfonia da Camera 12 jouselle on säveltäjän modernistisin teos, jossa jokaisella soittajalla on omat nuotit, eli lavalla oli tusina solisteja. Mäkelän tulkinnallinen näkemys oli ankaran intensiivinen, jossa osat erottuivat milloin meditatiivisena tai dramaattisena ja komeasointisena. Molto vivace-osaan Mäkelä oli jopa löytänyt hienoista huumorinpilkettä. Taitavasti ja tinkimättömästi tulkittu kappale oli avausnumeroksi erikoinen ja kiinnostava valinta, joka ei millään tavalla johdattanut tunnelmia Haydnin ja Beethovenin sointimaailmoihin, mikä lienee ollut tarkoituskin.

Orkesteri ei jäänyt solistin varjoon, vaan tarjosi tunnettua wieniläisklassista osaamistaan, johon Klaus Mäkelä sai myös puumerkkinsä omilla näkemyksillään jo alkutahdeissa. Orkesterin kanssa pitkään soittaneet puhaltajat tekivät jälleen saumatonta yhteistyötä.

Tuntui kuin Klaus Mäkelä orkestereineen olisi väliajalla ladannut itsensä täyteen uutta energiaa, niin poikkeuksellisen verevänä ja valoisana soi Beethovenin Sinfonia nro 1 C-duuri. Tempot oli valittu niin vauhdikkaiksi kuin oli kehdattu, dynamiikat vaihtuivat lennossa ja finaalissa riemun annettiin purkautua täysillä. Vaikka kaikki oli tarkasti punnittua, tulkinta jätti vaikutelman kuin se olisi syntynyt juuri nyt ja tässä. 

Miten hieno avaus orkesterin syyskaudelle! Eikä tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja povatessaan, että myös Klaus Mäkelästä kuullaan vielä."



KARJALAINEN (15.10.2016)

"Komea kokonaisuus nuoren kapellimestarin johdolla

Klaus Mäkelästä taatusti kuullaan vielä. Nuori superlupaus kapellimestarina kykeni siirtämään nuoruuden intonsa orkesterin otteisiin loistavalla tavalla: orkesterin soitto oli kautta linjan pirteää ja nyanssirikasta, jotenkin ihan uudella, ennen kuulemattomalla tavalla. "



AMFION / EERO TARASTI (07.04.2017)

"Loppupuoliskolla näyttäytyi suoraan sanoen fenomenaalinen kyky, Klaus Mäkelä, jota en ollut aiemmin kuullut. Hänestä oli kyllä jo kuultu ja nyt sai vain todeta, että ennakkohuhut pitivät paikkansa. Mäkelä astui lavalla kuin toiseen kehoon, niin kuin Marcel Proustin teoria musiikin esittämisestä sanoo. Lavalla hän pitää koko orkesterin innostavassa otteessaan kuin joku Otto Klemperer tai Leonard Bernstein. 

Beethovenin 4. soi sykähdyttävästi, koska kaikki oli oikein tehty. Mäkelän johtaminen on määrätietoista ja dramatiikkaa korostavaa."



LÄNSI-SAVO (06.04.2017)

"Hengästyttävää kapellimestaritaidetta

Beethovenin neljättä sinfoniaa seurasi kuin jännitysnäytelmää. Pääosassa lähes rikollisissa puuhissa oli kapellimestari Klaus Mäkelä, joka iski orkesteriin tulta ja tappuraa. Miten mielenkiintoisesti ja rohkeasti Mäkelä muotoili sinfoniaa etsien sen äärireunoja. Mäkelä tekee itsestään mielenkiintoisen hahmon vahvalla johtamisellaan. Välillä iskua etsitään lattian rajasta ja välillä kädet heiluvat kuin DJ:llä. Mäkelän taidetta on kiva seurata. Tällä lavaleijonalla on tulevaisuutta.

Saimaa sinfoniettan konsertti onnistui tärkeässä paikassa. Orkesterit osoittivat, että kun palikat ovat oikeassa paikassa, tulosta syntyy. Tämä oli Sinfonietan yksi parhaimmista konserteista."



SAVON SANOMAT (14.11.2015)
"Klaus Mäkelän orkesterinjohto tarjoaa nuorta energiaa sopivalla tavalla kontrolloidussa paketissa. 19-vuotias nuorukainen tekee tarkkaa työtä. 

Orkesterikin vaikutti ottaneen kapellimestarin vastaan hyvin.      (...)

(Elgarin sellokonsertossa) Mäkelä seurasi orkesterin kanssa tarkasti hyvässä yhteisymmärryksessä, ja teoksessa oli lämpöä.    (...)

Sibeliuksen Sinfonia nro 5 on soinut Kuopiossa erittäin usein, ja harvoin kapellimestarit saavat täällä siitä irti jotain sangen erilaista.

Klaus Mäkelän kohdalla voi nostaa konsertin yhteydessä esiin juuri dynamiikan – etenkin teoksen finaalissa orkesterin jousistosta nousi esiin teemapätkiä ja aiheita, joita ei aina Kuopiossa niin selkeästi kuule. Mäkelä oli ilmiselvästi paneutunut teokseen perusteellisesti. Lucian Dăncescun soinnikas fagottisoolo ja viuluista irrotetut hetkittäiset pianissimot olivat omiaan tuomaan teokseen väriä."



KARJALAINEN (03.07.2014)
"Bravuurisoittajan elävää musiikkia
Turun sellokilpailussa vastikään palkittu Klaus Mäkelä vastasi säestäjänsä Risto-Matti Marinin kanssa Joensuun Musiikkijuhlien avajaispäivän toisesta konsertista. Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja on myös nostanut Mäkelän festivaalin keskiöön nimeämällä hänet Nuoreksi Taiteilijaksi. 
Mäkelä oli liikkeellä upealla ohjelmistolla. Kuultiin herkän hurmioitunutta Schumannia, Barberin unelmaista modernia romantiikkaa ja Brahmsin sinfonisiin tehoihin äityvää säveltaidetta - upea mutta myös hyvin vaativa konserttikokonaisuus.
Schumannin elämänjanoinen mutta lasinhauras säveltäjäminä tuli voimakkaasti esiin Mäkelän soittaessa teosta "Fünf Stücke im Volkston". Dynamiikan laajat ulottuvuudet olivat ilmiselviä ja poikkeuksellisen puhuttelevina läsnä nuoren sellotaiteilijan soitossa. Hiljaisten sävyjen äärellä Mäkelä vaikutti suorastaan mestarillisella tavalla ilmittyvän osaksi musiikkia. Toisaalta myös alarekisterin fortesävelet soivat nekin pyöreästi ja lämpimästi.
Kautta linjan oli Mäkelän soitossa luonnollista eloa ja hengittävyyttä. Kaikki se dynamiikka, sävymaailma ja fraasiajattelu mikä hänen soitostaan löytyi vaikutti sisäistyneeltä, ei niinkään ulkoa opitulta tai nuoteista luetulta. Kenties tämänkin takia kohosi Mäkelä taannoisessa sellokilpailussa yleisön suosikiksi. Hän saa musiikin nimenomaan elämään, ja siksi onkin erityisen luontevaa puhua nuoresta taiteilijasta. Schumannin kansansävelaihioissa olisi Mäkelä toki voinut vielä enemmän korostaa rehevää rytmisyyttä.
Samuel Barberin uusromanttinen sävelkieli soi Mäkelän soittajaminältä mitä edustavammin. "Sonaatti sellolle ja pianolle" toi myös upeasti soittaneen Risto-Matti Marinin laatupianismia ansaitusti esiin. Soittajalta toiselle risteilleet sävelkuviot kertoivat paljolti yhteistyön taitavuudesta. Parhaimmillaan saavutettiin synergian hyötyä ja siten tulkinnan taipuisaa maksimalismia. Pienoisen hengähdystauon jälkeen Mäkelä ja Marin aloittivat taituroinnin Brahmsin "Sonaatin F-duuri" parissa. Suuri suuntainen dramatiikka sekä suorastaan orkestraaliset tehot saivat tässä kohtaa vetoaupua kirkon kaikuisassa akustiikassa. Väistämättäkin pääsi konserttiflyygeli joskus dominoimaan äänenvoimakkuudessa, mutta varsin hyvin piti yhteinen balanssi haastavissa olosuhteissa kutinsa. 
Mäkelän moniotteissa oli sielläkin balanssin taitoa. Yhtäaikaiset sävelet tai soinnut kuuluivat aina erinomaisen täyteläisinä ja tasapainoisina. Jousikäden bravuuria ja sorminäppäryyttä Mäkelä väläytteli ylimääräisenä soineessa Sarasaten "Mustalaislaulujen" säihkeessä."
Jyri Ojala


KESKISUOMALAINEN (09.10.2015)
"Vierailevan kapellimestarin Klaus Mäkelän johto oli tarkkaa ja tyyliltään hienostunutta. Mäkelä osoitti musiikin pienimmätkin vivahteet ja nyanssit ilmeikkäästi ja ajallaan. (...)

Teos (Madetoja: Shakkipeli) oli positiivinen kuulijakokemus. Mystinen musiikki kiehtoi arvoituksellisuudellaan, ja joissakin rytmisissä motiiveissa voi kuulla vaikutteita ainakin Sibeliuksen viulukonsertosta, onpa teoksen Kansankarkelot-osaa verrattu Valse Tristeenkin. Sarja ei kuitenkaan jää ”jannea pahemmaksi”, vaan pohjalta kuultaa Madetojan oma sävelkieli ja lahjakkuus.

Nummisuutarit-alkusoitto oli humoristinen hyvän mielen valinta, joka tehosi myös yleisöön aplodeista päätellen. (...)

”Grandioosi melankolia”, kuvaili Einojuhani Rautavaara itse Autumn Gardens -teostaan. Syksyisten sävelten rauhallinen tunnelma jäi vaiettuaan leijumaan salin atmosfääriin. "



RONDO CLASSIC (19.06.2014)
"Klaus Mäkelä ja Janne Valkeajoki ovat nousseet ikäpolvensa tähdiksi, joilla riittää keikkaa – ja jotka ovat molemmat myös lahjakkaita orkesterinjohtajia. Gubaidulinan In croce -duon (1979 alunperin uruille ja sellolle, versio harmonikalle ja sellolle 1992) he soittivat kipeällä, karismaattisella vereslihaisuudella. Valkeajoen harmonikka helisi, murisi ja sähisi sellon laulaessa, ja yhteinen intensiteetti kohosi huippuunsa loppupuolen rukousmaisessa crescendossa. Mäkelän täysvärähteinen perussointi on hivelevän täyteläinen ja ehjä (...) "